Ystäväni tietävätkin ja monet lukiat ovat voineet laittaa merkille että suosin eläinten kanssa aika luonnonmukaista käsittely tapaa. Nyt ei kuitenkaan kannata leimata miksikään hörhöksi viherpiipertäjä tädiksi joka tuomitsee kaikki muut tavat toimia. Tämä on vain minulle mieluinen ja lähellä sydäntäni.

Meidän Sokin kanssa barffataan ja siileilläkin on miltein 100% hyönteisruokavalio, silloin tällöin saavat lihaa.

Mutta aiheeseen;

Meillä Murski asuu pihatossa. Mielestäni se on ihanteellista että saa olla ulkona niin paljon kuin haluaa, on tilaa ja mahdollisimman luonnonmukainen olla ja mitä sitä lukitsemaan puoleksi vuorokaudeksi hummaa sisälle karsinaan tai laittaa jokainen eri tarhaan? Hevonen on kuitenkin laumaeläin ja tarvitsee ystävää!

Olen paljon lukenut luonnonmukaisesta hevosten käsittelystä, maastakäsittelystä ja ns. "hevoskuiskauksesta". Nämä ovat herättäneet mielessäni paljon kysymyksiä. Olen paljon oppinutkin lukemalla, mutta en oikeastaan päässyt sisään tähän asiaan. Mielessäni on pyörinyt  "Entä jos teen väärin"

Tallillamme on käynyt hieromassa Minna Wirzenius-Karjalainen, Murskiakin. Ja eräs tallilainen ehdotti että Minna tulisi pitämään maastakäsittely kurssin. Olin samantien mukana! Minnalla on pitkä kokemus luonnollisesta tavasta toimia hevosten kanssa ja hän ei tallillaan käytä ollenkaan kuolaimia. Tämäkin herätti itsessäni ajatuksia. Minun on pitkään pitänyt hankkia kuolaimettomat suitset, mutta taas on pyörinyt mielessä "ei kai ne Murskilla toimisi, miten saan sen pysähtymään ilman" ja muita vastaavia. Minnan totesi kuitenkin järkevästi että eihän hevosta pysäytetä kuolaimilla vaan istunnalla, eikä sitä ratsasteta päätä vaan jalkoja..;) Tottahan tuo on. Nyt meille sitten tulee köysiriimu tyyppiset kuolaimettomat suitset! Pääsen koittamaan kuinka pappa niillä toimii..:)

Kurssilla oppi todella paljon, ensin kävimme teoriaa läpi, asentojen/äänensävyn/eleiden ym merkitystä. Sitten koitimme toisillamme miten homma toimii ja huomasi heti miten eleet ja olemus vaikuttaa. Miten sitä huomaamattaan repii hevosta taluttaessa, eikä yhtään kerro etukäteen mitä aikoo.

Kuitenkin kaikki tuntui niin yksinkertaiselta kun kuunteli ja vielä siinäkin kun katsoi Minnan näyttäessä, mutta kun itse joutui puikkoihin oli ihan pihalla, pelkkä 2m taluttaminen tuotti ongelmia. ;) Kyllä se loppussa rupesi sujumaan, jopa peruutus. Seuraamisen Ukko hoksasi heti, mutta pysähtyminen kun itse pysähdyn ja peruuttaminen kun astun kohti tuotti töitä.

Nyt ruvetaan työstämaan myös pään alas tuontia pyynnöstä ja sen alhaalla pitämistä. Jos pappan saisi rentoutumaan vielä joskus sisätiloissa. Se saa aikamoisen paniikin sisällä ja kun hevonen laskee pään alas se rentoutuu eikä adrealiinia synny.

Ja itse rupean reenaamaan silmien rentouttamista, siitä lähtee koko kropan rentoutuminen, apinahyppyjä ja rentouttavia mielikuva harjoituksia.

 

Terveisin tärähtänyt hevostäti joka haluaa maailmasta paremman paikan elää..;)